Kulinarismia Sisiliassa Nam-Nam

Sisilian vanhin ravintola on 1832 perustettu

Antica Focceria San Francesco

Menu on täynnä Sisilian perinteisiä herkkuja.

Tänne ei tulla syömään pastaa, pitsaa tai kalaa, vaan

pikkuherkkuja, joita kannattaa maistaa useita laatuja.

Focceria on instituutio Palermossa ja on tärkeä osa Sisilian historiaa.

Tämä ravintola oli ensimmäisiä mafian vastustajia "Pago chi non paga"

Palvelutiskiltä on helppo osoittaa sormella mitä haluaa nauttia.

Kaikkien ruokalajien kohdalla on englanninkieliset tekstilaput

Caponata Melanzane

Käristettyä munakoisoa, tomaattia, oliiveja, selleriä ja kapriksia.

Tämä on todella hyvän makuista ja jopa laihduttajalle sopivaa.

Sarde A Beccafico

Rullattu sardiini, jonka sisällä tahna, jossa on ainakin

Eolien-saarten rusinaa, sipulia ja leipää.

Täydellinen makunautinto ja juomaksi hyvää punaviiniä.

Cannolo

Kevyesti makea jälkiruoka, jossa rapean kuoren sisällä riccotta-

tuorejuustosta ja vuolukermasta tehty vaahto. Kyytipoikana Amaretto-likööriä.

Näistä jäi pitkäksi aikaa hyvä maku ja muisto kulinaarisesta makuelämyksestä.

Viikonloppuna matkustan Roomaan, jossa on myös Focceria-ketjun ravintola.

Sinne minä menen sitten maistamaan vaikka kebab+leipää kaikilla herkuilla.

☺ Nam-Nam ☺

Etelän pikajuna

Rooma – Palermo (Sisilia) yli 1.000 kilometriä

ja 14 tuntia istumista sekä ihmettelyä.

Roomasta lähtiessä ikkunamaisemassa vilahteli upeita

holvikaaria ja rakennelmia Jeesuksen syntymän ajalta.

Rautatie kulki pääasiassa meren rantaa mukaillen. Upea merimaisema vilahteli välillä, mutta miljoonat tunnelit toivat hämäryyden hyttiimme, joka oli kuudelle hengelle. Matkaseuranamme oli noin kolmekymppinen mies, joka oli kotoisin Palermosta. Vaikka yhteistä kieltä ei ollut, niin jutustelu onnistui käsimerkeillä. Välillä hytissä vieraili pikkuasemien väliä matkustavia mafia-miehiä tai muuten vaan hämäräperäisiä tyyppejä. Kaikki puhuivat ainoastaan sitä latinan sukuista kieltä, niin kuin Kummisetä-elokuvassa. Junan käytävällä ravasi useasti turvamiehiä ja konduktöörejä - kurkkien meidän hyttimme lasi-ikkunoista sisään.

Tässä meidän Palermolainen poninhäntä-hyttikaveri, jonka sukulaiset

tulivat myös näyttäytymään ja hakemaan tarjoamaamme suklaata.

Kun on kunnon eväät, niin pitkäkin junamatka sujuu,

kuin ennen vanhaan Savonmaan – Lentävä Kalakukko.

Juu-juusto-meetwursti-leipiä ja punaviiniä – aaahh…

Italian saappaan kärjessä ihmeteltiin, kun veturi jakoi junan

vaunut kahteen osaan ja työnsivät ne sitten lautan kannelle.

Veturi ei tullut mukaan lauttakyytiin, vaan vastarannalla odotti

veturi, joka asetteli vaunut taas yhdeksi pötköksi.

Kun lauttamatkan aikana lähti seikkailemaan laivan käytäville,

AL SALONI = salongit, niin oli pantava tarkasti mieleen se

junanvaunu,  josta oli lähtenyt liikkeelle, että ei eksyisi.

En kuollut näkään Napolissa

Pizza on kotoisin Napolista, joten sitä oli pakko

testata, että tietää miltä se alkuperäisessä

paikassa valmistettu lätty maistuu.

Pohja oli onneksi sopivan ohut,

mutta taikinaa oli reunoilla liikaa