. – Big-Chiquita-Box-Show –

Sotien jälkeen maailmassa oli puutetta vähän kaikesta ja me suuret ikäluokat 

opimme säästäväisiksi. Mitään esineitä, joita ehkä joskus saattoi tarvita ei 

voinut heittää pois. Minäkin jouduin tähän hulluun kierteeseen ja olenkin 

onnistunut keräämään kaikenlaisia ”aarteita” koko ikäni. Viime vuosina 

olen kuitenkin yrittänyt päästä tästä tavarasta eroon myymällä kirppu-

toreilla tätä roinaa tai sitten jopa niitä aarteita.

Olen samaa mieltä, kuin Youtubessa esiintyvä Kari ”Tykylevits” Tykkyläinen ”Koskaan ei luovuteta”. Luopuminen on taas ihan eri asia, kun luovuttaminen
ja se on helppoa, kun katkaisee kylmästi tunnesiteet ”materiaaliin”.

Irtisanoin vuokrasopimuksen lavastamo Ideapaja työ- ja varasto-tilasta tammi-

kuun alusta 2008. Tavarat oli pakko siirtää johonkin varastoon ja löysin van-

hasta Hankkijan talosta Malminraitti 17 sopivan kokoisen varaston, jonka 

vuokra oli kohtuullinen. Nyt olin siis ilman omaa työtilaa, mutta onneksi 

minulla oli kotona keittiön pöytä, jossa pienet duunit pystyi valmista-

maan ja ystävälläni Tompalla oli ilmaista verstastilaa, jos jotakin isompaa 

piti duunaa. Vuokranantajani osoittautui tosi paskamaiseksi tyypiksi ja 

suurin piirtein savusti minut ulos kolmen vuoden kuluttua. Olin tehnyt 

muutamia töitä Tapahtuma-Auringolle. Heillä oli valtavat tilat Pitäjän-

mäessä ja siirsin tavarani sinne. Loppuvuodesta 2010 he kuitenkin 

halusivat tilan itselleen, mutta löysin Helsingin Pitäjän Kirkolta 

vanhan kartanon tallin vintiltä kylmän varaston tavaroilleni.

2014 päätin, että suurin osa tavaroista on hävitettävä ja loput myytävä vaikka 

kirpputoreilla. Tämä suunnitelma pääsi vauhtiin vasta lokakuussa 2015, kun 

poikani Timo ehdotti minulle siirtymistä hänen pikku-varastoonsa Kallioon. 

Hän toi minulle useita rullakoita, siis niitä jotakauppojen varastoissa pyö-
ritellään. Aloin käydä läpi tavaraa läpi ja pakkasin kaikki uudestaan Ciquita-banaanilaatikkoihin. Yhteen rullakkoon niitä mahtui sopivasti 12 kappaletta. 

Homma oli tosi hidasta kun pakkasin yksi esine kerrallaan Ciguitalaatikkoihin 

ja pidin jätesäkkiä vieressä, johon heitin armotta kaiken ylimääräisen. Marras-

kuun viimeisenä viikonloppuna minulla oli 13 rullakkoa valmiina kelmutettuina. 

Ei tullut laskettua, mutta banaanilootia taisi tulla huimat lähes 130 kappaletta.

Huh-huh!

Muutimme ne Tapahtuma-Aurinko-yrityksen kuorma-autolla Timon Kallion 

varastoon. Kaikki meni hienosti, enkä minä stressannut ollenkaan, kun olin 

niin innoissani tästä hommasta. Ainoa ongelma oli muutamien rullakoiden 

lähes 200 kilon paino. Ensilumi oli satanut Helsinkiin ja Kallion varastoon 

oli työnnettävä rullakot liukasta luiskaa ylös. Minä sitten tietty lensin polvilleni 

ja molemmat polvet olivat pitkään mustina sen jälkeen. Kaikki meni muuten kyl 

hienosti. Rullakoita oli niin paljon, että varaston sisätilan ovi jäi vähän rako-
selleen, mutta sekään ei haitannut, kun ulko-ovet tulivat lukittua.

Kaikissa pakatuissa laatikoissa lukee kyljessä mitä ne sisältää.

Suurimmassa osassa lukee KIRPPUTORI. Kirpputori-myynti

tulee olemaan hyvinkin aktiivista ensi keväästä alkaen.

Myynnissä esimerkiksi lampunvarjostimien pliseerauskone – todella kätevä joka

kotiin. Antiikkinen Ericsson puhelin on virheettömässä kunnossa. Kotimainen

Taalintehtaan (Dalbruk) alasin painaa paljon mutta lähtee halvalla. Joskus kaikis-
sa pankeissa oli digitaaliset seinäkellot, joissa oli myös kalenteri - 150€ yhteensä.

Muuten minä en suostu nyt kertomaan kuinka monta selvittämätöntä

Ciquita-loodaa minua odottaa kotona Huh-Huh ja Huh-Huh.